Afrikkalaiset rummut, musiikin ja rytmin kieli

Koulullamme kävi luennoimassa eräs mielenkiintoinen ihminen. Luento oli osaksi puhetta, mutta suurimman osan pitkästä luennosta soittelimme djembe-rumpuja porukalla. Ah, miten ihanaa musisoida muiden ihmisten kanssa!Luennoitsijaa kuunnellessani tuli mieleen, että tämä mies on todella syvällä musiikissa. Mies on itse musiikki. Vaikutti, että hän ajattelee musiikiksi.Hän on Senegalista kotoisin ja tullut Espanjan kautta Suomeen. Arvioin miehen iäksi 30, mutta saattaa olla vähemmänkin. Hän kertoi olevansa 53-vuotias. Koetin uskoa tätä samalla mieleen tulvien ajatuksia siitä, mikä on pitänyt hänen niin nuoren näköisenä. Ajattelin että musiikki, tanssi ja ilo. Hänen ihonsa oli melko sileä ja silmät nauravat. Ei ryppyjä suun eikä silmien ympärillä. Harvoin näkee näin omasta iästään poikkeavan näköistä.Hän on soittanut suomen folk- ja progeskeneissä ainakin 1980-luvulla, mm. Jukka Tolosen kanssa."Djembe" tarkoittaa "kaikki" tai "yhdessä". Opettelimme tekniikkaa ja muutamia rytmikuvioita siinä kaikki yhdessä. Rumpuja oli Tansaniasta ja muualta. Rytmikuvioiden hahmottaminen laittoi minut miettimään lukuja ja kestoja ja eri"näköisiä" sarjoja peräkkäin. Luennoitsija myös kehotti ajattelemaan eri lyöntejä ja lyöntisarjoja sanoina ja tavuina.Soitimme muutaman soolokierroksen niin, että vuorotellen sooloilimme ja muut soittivat taustalla. Se oli aivan mahtavaa. Monilla sormet olivat luennon lopuksi turvonneet ja verenpurkaumilla.Tästä musiikiksi ajattelusta. Sitä voi verrata siihen, että ajattelee jollain kielellä. Luennoitsija sanoi, ettei osaa muuta kuin soittaa. Hän on koko elämänsä vain soittanut ja tanssinut. Hän puhuu useita kieliä ja menee välillä sekaisin niissä. Yhtäkkiä ei osaakaan puhua jotain kieltä, vaikka ymmärtää mitä toinen sanoo. Lapsilleen hän puhuu heimokieltä ja altistaa heitä monille kielille mm. katseluttamalla TV-ohjelmia. Useille kielille altistamalla lapset oppivat kielen äänirakenteet. Äänteet tulevat tutuiksi ja näin heidän on myöhemmin helpompi oppia vaikka puhumaan kyseisiä kieliä, vaikkeivat heti televisiota katselemalla sitä oppisikaan.Äänistä tuli mieleen, että ne kuuluvat sekä kieleen että musiikkiin. Joku on jo arvellut tai tutkinut, että musiikki oli ennen kieltä. Toisaalla musiikkia ja tanssia ei eroteta toisistaan. Kai ne ovat erilaisia kieliä. Sanotaan, että musiikki on jotain alkukantaista. Mielenkiintoista ajatella syvästi musikaalisten ihmisten aivorakenteita - onko heillä jotain alkukantaisempaa aivoissaan kuin muilla tai yhdistyvätkö hermoradat musikaaliseen aivo-osioon voimakkaammin kuin toisilla?Säveltäjät ilmeisesti kuulevat asioita musiikkina. Kuulee, vaikka miltä syksy tai kävelyn idea kuulostaa. Voi ajatella, minkälaisina sävelinä muodostuu matka tai rakkaus. Sävelinä ajattelun kaltaista on ehkä hahmottaa nuo asiat jollain muulla kielellä: a fall, une promenade, Die Reise, en kärlek. Ja onhan noita kieliä, esimerkiksi ohjelmointikieli ja viittomakielet. Asiat voi ilmaista monella kielellä.Ajatteleminen djembe-rummuilla ja kommunikoiminen viidakkorummuilla. Niilläkö voi sanoa kaikki asiat? Miten mielenkiintoista. Kaikki asiatko, mitä ihmisellä on viidakossa ja missä vain, voi sanoa rummuilla? Miten monivivahteista on rytmeillä ilmaisu? Miten niillä ilmaistaan monimutkaisia ja käsitteellisiä asioita, vai rajoittuuko ilmaisu johonkin? Miten rummuilla sanotaan keltainen, matematiikka on mielenkiintoista, auto tulee tai minä rakastan sinua?Luulen, että voi ilmaista kaikenlaisia asioita. Olisi erittäin mielenkiintoista päästä sisään rumpukieliin. Mietin vain, että minkähänlainen elämä ja päänsisäinen kokemusmaailma on ihmisellä, joka ajattelee rytmeillä, tanssilla ja muulla musiikilla, ja lisäksi varsinaisilla kielillä tai ilman niitä? Sellainen maailma olisi mahtavaa päästä syvästi kokemaan. Haluaisin hetkeksi mennä djembe-luennoitsijan päänsisäiseen kokemusmaailmaan.Ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa musiikilla. Toisinaan tietää, mistä "puhutaan", tai se on ainakin helppo löytää tunnustelemalla toisen ja omaa musiikkia ja yhteistä kieltä. Onko aina musiikin kieli yhteinen? Entä jos toinen tulee Saudi-Arabiasta ja toinen Grönlannista? Toistensa puhumaa kieltä he eivät välttämättä ymmärtäisi, mutta entä musiikin kieltä? Luulen, että hyvän menon he saisivat aikaan, jos puhuu musiikin kieltä. Vai saisivatko? Onko monia musiikin kieliä? On varmaan, ja niillä on ehkä helpompi kommunikoida kuin puhutuilla. Mutta rajoittuuko em. tapauksessa ymmärrys johonkin? Mistä riippuu, miten toiselle selitetään hylje, vai voiko sellaista selittää? Onko se sama, kuin suomalainen selittää kiinalaiselle mikä on sauna? Riippuko tämä siitä, onko näillä yhteistä kieltä millä selittää sauna - suomi, englanti, kiina?Entä jos toinen on toimitusjohtaja ja toinen kerjäläinen tai toinen on 5-vuotias, toinen 65 vuotta? Mies ja nainen? Oh, sepä olisikin hyvä, jos näille löytyisi yhteinen kieli! Tai toinen kuuro, toinen sokea?Minusta on aina hienoa, kun huomaa "puhuvansa" jollain uudella kielellä. En osaisi sanoiksi pukea ainakaan heti, jos ikinä, juuri jollain musiikin kielellä oppimaani asiaa. En osaa heti nimetä tai tietää sen merkityksiä. Jotain niistä voi vain tuntea. Välillä alkaa naurattamaan, kun huomaa siinä olevan jotain. Djembesessiossa painoin kasvojani lattiaa kohti suomalaiseen tapaan iloa häpeillen, kun hymy meinasi riistäytyä naamalta korviin. Kyllähän musiikilla välitetään tunteita. Ei vain aina tiedä, mikä siinä herättää jotain. Ja soittaminen itse on eri asia kuin kuunteleminen, vaikka ne voivat kuulua yhteenkin.Soittaessa asia voi vähitellen alkaa muotoutua enemmän, sanoiksikin, kuviksi, merkityksiksi, joksikin mistä saa kiinni ja mitä tunnistaa. On aina hienoa, kun alkaa soittamaan uutta "kieltä" tietämättä aluksi mitä "puhuu" ja kommunikoimaan silti. Tajuaa vain.