Five times please

Sukupuolinen vallankumous popissa - Tehosekoitin kuulostaa entiseltä! Ei enää kukasta kukkaan lenteleviä rokkikukkoja ja pillittämään jääviä ellejä! Nyt loppui äijien päsmentelyt, nyt naiset tekevät sen.

Tehosekoittimen "Pillitä Elli pillitä" -biisi kuulostaa vähän edellisten talvien lumilta. Kuka siihen enää uskoo? Kuka pitää enää hienona, jos kolli uhoaa, että "joskus tulen taas ja ryömin sun puutarhaan"? Kuule Otto, ei sitä niin vain tulla. Ei me tytöt jäädä odottamaan.

Entäs Yön säe: "...vaikka olet vain nainen, silti sua tarvitsen..."? No huhhuh. "Vaikka olet halpa tiskirätti, sua välillä tarvitsen" suomennettuna.

Suomihan on perinteisesti sovinistinen maa. Ja se kuuluu tietty biisien sanoituksissa. Ja toisinpäin: biisien sanoista huokuu sovinismi. Laajemmin, rock`n`roll on alusta asti ollut osittain naista alentavan henkistä rock-kukkoilua. Ja maailman lähihistoria tunnestusti laajavoittoisesti patriarkaalista. Tasa-arvosta puhutaan ja siihen on puututtu, mutta vielä on matkaa tehtävä sen toteutumiseksi.

Olen iloinen Le Corps Mince de Francoisesta. On myös The Knife ja Micragirls. Ensiksi ja viimeksi mainituissa joku kuulostaa naiseksi käännetyltä Rolling Stonesilta. Naispäsmentely. Ei sillä, että naisen tarvitsee olla mitään ollakseen parempi kuin mies, mutta Emmallahan on pusuhuulet kuin Mick Jaggerilla! Ja toista sukupuolta peukalon alla pitävä asenne! Ja se kuulostaa tulevan ihanan luontevasti, hienoa! Emmalla ei tosiaan ole munaa, vaan pyllyä.

Micragirls näyttää esiintyvän meikittömästi. No, tekihän sen jo Janis Joplin -60-luvulla. Suurempi osa naisista kuin miehistä käyttää esiintyessään ja arjessa meikkiä. En ymmärrä, miksi naisen täytyy meikata. Ei ilmeisesti ymmärrä Micragirlskään.

Eikö se ole tasa-arvoa, ettei naisen tarvitse olla mikään Britney pannakseen miehet kuningatarkuntansa työläisiksi, vaan voi olla läski ja tavis. Tai siis mikä vaan. Joku, mistä on pois elementti: "hypnotisoidut katsoessasi tissivakoani, jolloin teet mitä käsken ja kuuntelet musiikkiani." Ja silti vedota. Eihän Jaggerkaan uikuta, että "katso kuinka komea olen, teetkö mitä haluan", vaan se käy päälle sanoen, että "se on pystyssä nyt, kyllä sinäkin siitä nautit". Millaista valtaa täytyy olla, kun se vetoaa, vaikka sanoja on vanha ryppyinen mies? Otetaan k-ukkovalta pois. No onhan Debbie Harrykin jo aika mummo. Ehkä se tasa-arvo on jo saavutettu. Ja Patti Smith ei juuri vaivaudu käyttämään meikkiä. Sitä lisää.

Länsimaissa me ollaan kuitenkin aika tasa-arvoisia verrattuna esim. islamistisiin maihin. Kaikki naisen tavarana pitäminen kaikkialla herättää minussa aggressioita. Itseasiassa meillä Suomessa naisia pidettiin yhtälailla omaisuutena 100 v sitten ja siitä kauemmas, kuin nykyään Afganistanissa, jossa raiskaus on laissa sallittua avioliitossa. Meillä äidit lauloivat tyttärilleen itkuvirsiä, kun nämä myytiin naimisiin naimakaupassa. Äidit lauloivat ikävää, kun joutuivat eroon tyttäristään, mutta myös siitä, millä keinoin tyttären tulisi yrittää selvitä avioliittoelämästä. Laulettiin, että jos makaa paikallaan sängyssä kun mies tulee seksitarpeilleen, sujuu parhaiten eikä se kauaa kestä. Ja se on edessä heti häiden jälkeen. Kannattaa olla aina suostuvainen eikä niskotella. Miltä se kuulostaa, missä kohtaa kysytään, haluaako nainen ja mitä haluaa? Tai nauttii? Eikös naisen tehtävä ollut mennä sopivaan asentoon jotta mies pääsee pukille, synnyttää liuta lapsia, hoitaa koti ja lypsää lehmät? Entäs väkivalta ja miesten kaikenlisäksi-uskottomuus? Suomi 1800-luvulla kuin Afganistan nyt. Pitää yrittää rauhoittua, vaikka ei se tosiasiassa ole aiheellista.

On siis todellakin aika tyttöjen valtaannousun. Nyt on toisenlainen aika. Nauretaan pojille, jotka kehuskelee sillä, että ovat kellineet monta elliä ja jättäneet nämä itkemään peräänsä. Enää ei ole ellien aika pillittää, vaan ottojen. Tehdään sama niille, tai ihan mitä vaan.

Näytetään se myös musiikissa. Minulla on hyvät muistoni Otosta, joka osti minulle kupin kahvia, niinkuin laulaa siinä biisissä. Ja olen tehnyt Otosta jo monta biisiä! Mutta nyt ei ole Oton aika, vaan muiden ottojen.

Biisiä työstämässä

Teknisten ongelmien jälkeen sain viimein biisini sämpleristä koneelle. Eräs ystäväni oli tässä apuna. Biisi ehti olla sämplerin vankina useita kuukausia tekemisen jälkeen. Se oli turhauttavaa, koska en tiennyt milloin sen saisi pois, joten ei huvittanut työskennellä sen parissa enempää.
Nyt se on mp3-muodossa, ja voin alkaa miettimään seuraavia vaiheita. Ensinnäkin ääniä pitää vielä vähän säädellä, tosin niitä pitää säädellä vielä lopuksikin. Ennen loppusäätöjä sävellyksen päälle pitää ujuttaa vokaalit. Jooh, kyllä meinaan ihan itse laulaa.
Sanat ovat ihan juuri tulossa kokonaan. Tein yhdet kivat, mutta ne saattaa olla tuohon pienessä määrin ilosäveliseen kappaleeseen hieman turhan synkät. Tietenkin siitä voisi tulla hyvä kontrasti ja ei se sävel toisaalta kovin iloinen ole eikä sanat kovin synkkiä. Mutta ehkä ne sanat voisivat mennä johonkin jännittäväsävelisempään biisiin mieluummin. En vielä tiedä, mihin päädyn. On minulla jotain romanttisaiheisiakin sanoituksia, ehkä sellaisia... Tai ehkä siihen sopii joku ihan tietynlainen sanapeli.. jonka nyt näen jonain kuviona, muotona, hahmona ja värinä päässäni, mikä sitten tulostuisi paperille juuri kun olen suihkussa tai sammuttanut valot ja mennyt nukkumaan. Nuo synkät sanatkin muodostuivat juuri suihkussa - onneksi muistin ne vielä suihkun jälkeenkin. Sai niitä vähän koittaa kerrata ja painaa mieleen siellä veden alla. Mutta ehkä siis tulee jotain ihan uutta - tai sitten ei. Voi olla, että joka tapauksessa päädyn joihinkin jo valmiisiin aiheisiin.
Olen mielessäni kuulostellut laulumelodiaa ja sommitellut sitä kappaleen rytmin ja sävelen päälle. En ole saattanut aiemmin tehdä kovin montaa mielestäni hyvänkuuloista laulumelodiaa, mutta nyt on ainakin into päällä ja suunnittelen iloisesti moista etukäteen. Sävel on ihan kiva, joten ehkä sen päälle syntyy kiva laulumelodiakin.
Seuraavaksi varmaan alan hyräillä laulua sävelen päälle, katsoo sitten mitä syntyy. Ja sitten kun olen suht tyytyväinen, menen äänittämään vokaalit.

Afrikkalaiset rummut, musiikin ja rytmin kieli

Koulullamme kävi luennoimassa eräs mielenkiintoinen ihminen. Luento oli osaksi puhetta, mutta suurimman osan pitkästä luennosta soittelimme djembe-rumpuja porukalla. Ah, miten ihanaa musisoida muiden ihmisten kanssa!Luennoitsijaa kuunnellessani tuli mieleen, että tämä mies on todella syvällä musiikissa. Mies on itse musiikki. Vaikutti, että hän ajattelee musiikiksi.Hän on Senegalista kotoisin ja tullut Espanjan kautta Suomeen. Arvioin miehen iäksi 30, mutta saattaa olla vähemmänkin. Hän kertoi olevansa 53-vuotias. Koetin uskoa tätä samalla mieleen tulvien ajatuksia siitä, mikä on pitänyt hänen niin nuoren näköisenä. Ajattelin että musiikki, tanssi ja ilo. Hänen ihonsa oli melko sileä ja silmät nauravat. Ei ryppyjä suun eikä silmien ympärillä. Harvoin näkee näin omasta iästään poikkeavan näköistä.Hän on soittanut suomen folk- ja progeskeneissä ainakin 1980-luvulla, mm. Jukka Tolosen kanssa."Djembe" tarkoittaa "kaikki" tai "yhdessä". Opettelimme tekniikkaa ja muutamia rytmikuvioita siinä kaikki yhdessä. Rumpuja oli Tansaniasta ja muualta. Rytmikuvioiden hahmottaminen laittoi minut miettimään lukuja ja kestoja ja eri"näköisiä" sarjoja peräkkäin. Luennoitsija myös kehotti ajattelemaan eri lyöntejä ja lyöntisarjoja sanoina ja tavuina.Soitimme muutaman soolokierroksen niin, että vuorotellen sooloilimme ja muut soittivat taustalla. Se oli aivan mahtavaa. Monilla sormet olivat luennon lopuksi turvonneet ja verenpurkaumilla.Tästä musiikiksi ajattelusta. Sitä voi verrata siihen, että ajattelee jollain kielellä. Luennoitsija sanoi, ettei osaa muuta kuin soittaa. Hän on koko elämänsä vain soittanut ja tanssinut. Hän puhuu useita kieliä ja menee välillä sekaisin niissä. Yhtäkkiä ei osaakaan puhua jotain kieltä, vaikka ymmärtää mitä toinen sanoo. Lapsilleen hän puhuu heimokieltä ja altistaa heitä monille kielille mm. katseluttamalla TV-ohjelmia. Useille kielille altistamalla lapset oppivat kielen äänirakenteet. Äänteet tulevat tutuiksi ja näin heidän on myöhemmin helpompi oppia vaikka puhumaan kyseisiä kieliä, vaikkeivat heti televisiota katselemalla sitä oppisikaan.Äänistä tuli mieleen, että ne kuuluvat sekä kieleen että musiikkiin. Joku on jo arvellut tai tutkinut, että musiikki oli ennen kieltä. Toisaalla musiikkia ja tanssia ei eroteta toisistaan. Kai ne ovat erilaisia kieliä. Sanotaan, että musiikki on jotain alkukantaista. Mielenkiintoista ajatella syvästi musikaalisten ihmisten aivorakenteita - onko heillä jotain alkukantaisempaa aivoissaan kuin muilla tai yhdistyvätkö hermoradat musikaaliseen aivo-osioon voimakkaammin kuin toisilla?Säveltäjät ilmeisesti kuulevat asioita musiikkina. Kuulee, vaikka miltä syksy tai kävelyn idea kuulostaa. Voi ajatella, minkälaisina sävelinä muodostuu matka tai rakkaus. Sävelinä ajattelun kaltaista on ehkä hahmottaa nuo asiat jollain muulla kielellä: a fall, une promenade, Die Reise, en kärlek. Ja onhan noita kieliä, esimerkiksi ohjelmointikieli ja viittomakielet. Asiat voi ilmaista monella kielellä.Ajatteleminen djembe-rummuilla ja kommunikoiminen viidakkorummuilla. Niilläkö voi sanoa kaikki asiat? Miten mielenkiintoista. Kaikki asiatko, mitä ihmisellä on viidakossa ja missä vain, voi sanoa rummuilla? Miten monivivahteista on rytmeillä ilmaisu? Miten niillä ilmaistaan monimutkaisia ja käsitteellisiä asioita, vai rajoittuuko ilmaisu johonkin? Miten rummuilla sanotaan keltainen, matematiikka on mielenkiintoista, auto tulee tai minä rakastan sinua?Luulen, että voi ilmaista kaikenlaisia asioita. Olisi erittäin mielenkiintoista päästä sisään rumpukieliin. Mietin vain, että minkähänlainen elämä ja päänsisäinen kokemusmaailma on ihmisellä, joka ajattelee rytmeillä, tanssilla ja muulla musiikilla, ja lisäksi varsinaisilla kielillä tai ilman niitä? Sellainen maailma olisi mahtavaa päästä syvästi kokemaan. Haluaisin hetkeksi mennä djembe-luennoitsijan päänsisäiseen kokemusmaailmaan.Ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa musiikilla. Toisinaan tietää, mistä "puhutaan", tai se on ainakin helppo löytää tunnustelemalla toisen ja omaa musiikkia ja yhteistä kieltä. Onko aina musiikin kieli yhteinen? Entä jos toinen tulee Saudi-Arabiasta ja toinen Grönlannista? Toistensa puhumaa kieltä he eivät välttämättä ymmärtäisi, mutta entä musiikin kieltä? Luulen, että hyvän menon he saisivat aikaan, jos puhuu musiikin kieltä. Vai saisivatko? Onko monia musiikin kieliä? On varmaan, ja niillä on ehkä helpompi kommunikoida kuin puhutuilla. Mutta rajoittuuko em. tapauksessa ymmärrys johonkin? Mistä riippuu, miten toiselle selitetään hylje, vai voiko sellaista selittää? Onko se sama, kuin suomalainen selittää kiinalaiselle mikä on sauna? Riippuko tämä siitä, onko näillä yhteistä kieltä millä selittää sauna - suomi, englanti, kiina?Entä jos toinen on toimitusjohtaja ja toinen kerjäläinen tai toinen on 5-vuotias, toinen 65 vuotta? Mies ja nainen? Oh, sepä olisikin hyvä, jos näille löytyisi yhteinen kieli! Tai toinen kuuro, toinen sokea?Minusta on aina hienoa, kun huomaa "puhuvansa" jollain uudella kielellä. En osaisi sanoiksi pukea ainakaan heti, jos ikinä, juuri jollain musiikin kielellä oppimaani asiaa. En osaa heti nimetä tai tietää sen merkityksiä. Jotain niistä voi vain tuntea. Välillä alkaa naurattamaan, kun huomaa siinä olevan jotain. Djembesessiossa painoin kasvojani lattiaa kohti suomalaiseen tapaan iloa häpeillen, kun hymy meinasi riistäytyä naamalta korviin. Kyllähän musiikilla välitetään tunteita. Ei vain aina tiedä, mikä siinä herättää jotain. Ja soittaminen itse on eri asia kuin kuunteleminen, vaikka ne voivat kuulua yhteenkin.Soittaessa asia voi vähitellen alkaa muotoutua enemmän, sanoiksikin, kuviksi, merkityksiksi, joksikin mistä saa kiinni ja mitä tunnistaa. On aina hienoa, kun alkaa soittamaan uutta "kieltä" tietämättä aluksi mitä "puhuu" ja kommunikoimaan silti. Tajuaa vain.