sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Five times please

Sukupuolinen vallankumous popissa - Tehosekoitin kuulostaa entiseltä! Ei enää kukasta kukkaan lenteleviä rokkikukkoja ja pillittämään jääviä ellejä! Nyt loppui äijien päsmentelyt, nyt naiset tekevät sen.

Tehosekoittimen "Pillitä Elli pillitä" -biisi kuulostaa vähän edellisten talvien lumilta. Kuka siihen enää uskoo? Kuka pitää enää hienona, jos kolli uhoaa, että "joskus tulen taas ja ryömin sun puutarhaan"? Kuule Otto, ei sitä niin vain tulla. Ei me tytöt jäädä odottamaan.

Entäs Yön säe: "...vaikka olet vain nainen, silti sua tarvitsen..."? No huhhuh. "Vaikka olet halpa tiskirätti, sua välillä tarvitsen" suomennettuna.

Suomihan on perinteisesti sovinistinen maa. Ja se kuuluu tietty biisien sanoituksissa. Ja toisinpäin: biisien sanoista huokuu sovinismi. Laajemmin, rock`n`roll on alusta asti ollut osittain naista alentavan henkistä rock-kukkoilua. Ja maailman lähihistoria tunnestusti laajavoittoisesti patriarkaalista. Tasa-arvosta puhutaan ja siihen on puututtu, mutta vielä on matkaa tehtävä sen toteutumiseksi.

Olen iloinen Le Corps Mince de Francoisesta. On myös The Knife ja Micragirls. Ensiksi ja viimeksi mainituissa joku kuulostaa naiseksi käännetyltä Rolling Stonesilta. Naispäsmentely. Ei sillä, että naisen tarvitsee olla mitään ollakseen parempi kuin mies, mutta Emmallahan on pusuhuulet kuin Mick Jaggerilla! Ja toista sukupuolta peukalon alla pitävä asenne! Ja se kuulostaa tulevan ihanan luontevasti, hienoa! Emmalla ei tosiaan ole munaa, vaan pyllyä.

Micragirls näyttää esiintyvän meikittömästi. No, tekihän sen jo Janis Joplin -60-luvulla. Suurempi osa naisista kuin miehistä käyttää esiintyessään ja arjessa meikkiä. En ymmärrä, miksi naisen täytyy meikata. Ei ilmeisesti ymmärrä Micragirlskään.

Eikö se ole tasa-arvoa, ettei naisen tarvitse olla mikään Britney pannakseen miehet kuningatarkuntansa työläisiksi, vaan voi olla läski ja tavis. Tai siis mikä vaan. Joku, mistä on pois elementti: "hypnotisoidut katsoessasi tissivakoani, jolloin teet mitä käsken ja kuuntelet musiikkiani." Ja silti vedota. Eihän Jaggerkaan uikuta, että "katso kuinka komea olen, teetkö mitä haluan", vaan se käy päälle sanoen, että "se on pystyssä nyt, kyllä sinäkin siitä nautit". Millaista valtaa täytyy olla, kun se vetoaa, vaikka sanoja on vanha ryppyinen mies? Otetaan k-ukkovalta pois. No onhan Debbie Harrykin jo aika mummo. Ehkä se tasa-arvo on jo saavutettu. Ja Patti Smith ei juuri vaivaudu käyttämään meikkiä. Sitä lisää.

Länsimaissa me ollaan kuitenkin aika tasa-arvoisia verrattuna esim. islamistisiin maihin. Kaikki naisen tavarana pitäminen kaikkialla herättää minussa aggressioita. Itseasiassa meillä Suomessa naisia pidettiin yhtälailla omaisuutena 100 v sitten ja siitä kauemmas, kuin nykyään Afganistanissa, jossa raiskaus on laissa sallittua avioliitossa. Meillä äidit lauloivat tyttärilleen itkuvirsiä, kun nämä myytiin naimisiin naimakaupassa. Äidit lauloivat ikävää, kun joutuivat eroon tyttäristään, mutta myös siitä, millä keinoin tyttären tulisi yrittää selvitä avioliittoelämästä. Laulettiin, että jos makaa paikallaan sängyssä kun mies tulee seksitarpeilleen, sujuu parhaiten eikä se kauaa kestä. Ja se on edessä heti häiden jälkeen. Kannattaa olla aina suostuvainen eikä niskotella. Miltä se kuulostaa, missä kohtaa kysytään, haluaako nainen ja mitä haluaa? Tai nauttii? Eikös naisen tehtävä ollut mennä sopivaan asentoon jotta mies pääsee pukille, synnyttää liuta lapsia, hoitaa koti ja lypsää lehmät? Entäs väkivalta ja miesten kaikenlisäksi-uskottomuus? Suomi 1800-luvulla kuin Afganistan nyt. Pitää yrittää rauhoittua, vaikka ei se tosiasiassa ole aiheellista.

On siis todellakin aika tyttöjen valtaannousun. Nyt on toisenlainen aika. Nauretaan pojille, jotka kehuskelee sillä, että ovat kellineet monta elliä ja jättäneet nämä itkemään peräänsä. Enää ei ole ellien aika pillittää, vaan ottojen. Tehdään sama niille, tai ihan mitä vaan.

Näytetään se myös musiikissa. Minulla on hyvät muistoni Otosta, joka osti minulle kupin kahvia, niinkuin laulaa siinä biisissä. Ja olen tehnyt Otosta jo monta biisiä! Mutta nyt ei ole Oton aika, vaan muiden ottojen.






keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Biisiä työstämässä

Teknisten ongelmien jälkeen sain viimein biisini sämpleristä koneelle. Eräs ystäväni oli tässä apuna. Biisi ehti olla sämplerin vankina useita kuukausia tekemisen jälkeen. Se oli turhauttavaa, koska en tiennyt milloin sen saisi pois, joten ei huvittanut työskennellä sen parissa enempää.
Nyt se on mp3-muodossa, ja voin alkaa miettimään seuraavia vaiheita. Ensinnäkin ääniä pitää vielä vähän säädellä, tosin niitä pitää säädellä vielä lopuksikin. Ennen loppusäätöjä sävellyksen päälle pitää ujuttaa vokaalit. Jooh, kyllä meinaan ihan itse laulaa.
Sanat ovat ihan juuri tulossa kokonaan. Tein yhdet kivat, mutta ne saattaa olla tuohon pienessä määrin ilosäveliseen kappaleeseen hieman turhan synkät. Tietenkin siitä voisi tulla hyvä kontrasti ja ei se sävel toisaalta kovin iloinen ole eikä sanat kovin synkkiä. Mutta ehkä ne sanat voisivat mennä johonkin jännittäväsävelisempään biisiin mieluummin. En vielä tiedä, mihin päädyn. On minulla jotain romanttisaiheisiakin sanoituksia, ehkä sellaisia... Tai ehkä siihen sopii joku ihan tietynlainen sanapeli.. jonka nyt näen jonain kuviona, muotona, hahmona ja värinä päässäni, mikä sitten tulostuisi paperille juuri kun olen suihkussa tai sammuttanut valot ja mennyt nukkumaan. Nuo synkät sanatkin muodostuivat juuri suihkussa - onneksi muistin ne vielä suihkun jälkeenkin. Sai niitä vähän koittaa kerrata ja painaa mieleen siellä veden alla. Mutta ehkä siis tulee jotain ihan uutta - tai sitten ei. Voi olla, että joka tapauksessa päädyn joihinkin jo valmiisiin aiheisiin.
Olen mielessäni kuulostellut laulumelodiaa ja sommitellut sitä kappaleen rytmin ja sävelen päälle. En ole saattanut aiemmin tehdä kovin montaa mielestäni hyvänkuuloista laulumelodiaa, mutta nyt on ainakin into päällä ja suunnittelen iloisesti moista etukäteen. Sävel on ihan kiva, joten ehkä sen päälle syntyy kiva laulumelodiakin.
Seuraavaksi varmaan alan hyräillä laulua sävelen päälle, katsoo sitten mitä syntyy. Ja sitten kun olen suht tyytyväinen, menen äänittämään vokaalit.