Niinpä. Oma versioni voisi mennä jotakuinkin näin: "Minut tönittiin yleisön keskeltä ja treenitiloista pois. Siksi olen musiikkialalla ja feministi, koska tarvitsee."
Youtubessa tuli hiljan vastaan riot grrrl -herstoriadokumentti, hyvin inspiroiva, hyvin tarpeellinen. Tänään käsitin, että mun on tehtävä tuosta aiheesta kandintyöni, joka on edessä ensi vuonna. Olinkin miettinyt jotain feminististä aihetta, ehkä lehdistöön liittyvää tms.
Dokumentissa liikkeen tekijöillä on niin paljon samoja kokemuksia kuin itselläni, että ihan 10:n pisteen match.
Don't Need You - The Herstory of Riot Grrrl
Onhan se tollasta paskaa ollut. Enkä heti ekana kerro, mihin suurimmat traumani liittyy. Jätetään se tarina parhaaksi palaksi odottamaan hamaan tulevaisuuteen.
Mutta joo, tuosta poissulkemisesta musiikkipiireissä sukupuolen takia.. Höm! Viimeksi tänään? Eli sekin on iso toinen tarinansa. Mutta siis ihan ensimmäisiä tajuamisia tuosta, ensimmäisiä SUURIA vihoja ja kummastuksia:
Vaimonhakkaajaopettaja keskeytti tyttöbändimme treenit tulemalla ikkunasta huutamaan aivan apinamaisen raivoisasti! Yläasteella tämä. Kyllä se rökitti muitakin tyttöjä, sekä koulun käytävällä että luokkahuoneessa. Taisi sanoa jotain suoraankin että tytöt ovat huonompia kouluaineissa. Huhu kertoo että vaimo-opettajansa tuli tunteja pitämään silmä mustana koska miehensä hakkasi. Muistan itsekin ehkä että oli tiedossa että niiden kotona on jotain tuommoista.
Bändimme treenasi mm Alanis Morissette -covereita, eli vähän sellaista rajummanpuoleista. Biisivalinnat ja tyyli saattoi olla sensuurin syynä. Poikien bändien annettiin kyllä treenata, millaista jumputusta tahansa. Joidenkin black metal/Metallica -rämistely (huonotasoinen) kuului kanssa koululle asti, mikä oli meidän tyttöjen osalla ainakin tekaistuna syynä keskeytykselle.
Me pelästyimme niin, ettemme enää uskaltaneet treenata sen jälkeen. Ainakin se vaikutti meihin niin. Se oli hyvin lannistavaa (ainahan näitä lannistuksia tuli ja lopulta yhteiskunnan viesti todella meni perille). Teininä ei osannut sanoa vastaan, koska uskoi että tää on se yhteiskunta joka on, mitä sai ympäriltä.
Halusin soittaa. Mutta minuun ainakin vaikutti niin, että kun jatkuvasti tultiin kieltämään, että lopetin ja aloin vetämään kamaa. Ne sanoi mulle että oon huono, joten selkäni kasvoi kieroon ja häpesin itseäni niin paljon etten enää uskaltanu olla hyvä tai tuoda itteäni hyvällä tavalla esiin. Tiesin kuitenkin olevani lahjakas. Jotkut aina välillä hämmästyi kun kuuli mun soittavan jotain tai sai lukeakseen mun tekstejä.
Joo, poikien annettiin tosiaan soittaa ja niitä kannustettiin. Meitä epäkannustettiin, poikia kannustettiin. Ei edes silleen että meitä olis 0-tasolla oltu kannustamatta, mutta epäkannustettiin, se on -50. Ja pojat sai +50. Vittu. Siitä lähtien oon tarkkaillut jätkiä silleen että oon halveksunut niitä ketkä ei osaa soittaa mutta hengailee bändissä ja keitä kannustetaan. Tottakai. Taitava muusikko olis ihan eri juttu. Ja monta tyttöä jää tulematta esiin bändissä. Monta lahjakkuutta jää piiloon. Tyttöjen päälle syljetään. En voi arvostaa poikia.
Miten itseasiassa kukaan voisi arvostaa montaakaan miesmuusikkoa, jotka ovat päässeet esiin heille annetun yli-itsevarman egon vuoksi? Siis kannustetaan tyhjästä. Miettikää nyt. Jotain tyyppiä kannustetaan, ja hän ja muut alkaa sen takia kasvamaan ajatukseen että "tämä on hyvä siinä ja siinä". Se on se arvo. Ei mikään muu. Ja näinhän tehdään kikkelin takia. Historian. Naiset on ollu kotona ja miehet hoitaneet ulkopolitiikan. Vittu.
Sama toisinpäin: jotain tyyppiä lannistetaan. Hän ja muut ihmiset alkaa sen takia kasvamaan ajatukseen että "tämä on huono siinä ja siinä, häpeä päästää esiin - pidetään piilossa". Se on se arvo. Ei mikään muu. Ja näin tehdään taas sukuelimen takia.
Häpäistään siksi, siis halutaan pitää piilossa, koska jotain tiettyä ryhmää ei saa päästää esiin, ei saa päästää valtaan. Musiikin avulla voi päästä valtaan, niinkuin seksinkin. Se on jotain hyvää ja houkuttelevaa, jotain mikä loistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti